Vaelluskengät jalkaan ja menoksi

Kyllä tuntui mahtavalta laittaa talven jälkeen vaelluskengät jalkaan. Tuntuivat niin omilta ja hyvin jalkaan istuvalta. Kokeilemaanhan niitä oli lähdettävä. Ajeltiin Kuhmoon ja sieltä lähdettiin kävelemään Jonkerin hiidenportille. Mehän ei koskaan tehdä mitään helpoimman kautta ja eipä tehty tätäkään reissua.

Yllätys oli melkoinen, kun päästiin perille. Siellähän oli lunta ja vielä paljon. Helpompaa ois ollut kävellä lumikengillä. Matkan pituus oli yhteensä 13 km, mutta eipä ollut helppoja kilometriä. Yhtä lumessa tarpomista. Jalat oli ihan tohjona.

Paikka oli aivan mahtava. Kyllä oli jylhät kalliot. Sinne on mentävä uudestaan kesällä ja varsinkin ensi talvena, että voi mennä sinne alhaalle katsomaan kallioita alhaalta ylöspäin. Joku olikin siellä hiihdellyt. Hiidenportin loppupäässä oli laavu, jossa syötiin eväät. Mukana oli kananfileitä ja folionyyttejä, jotka sisälsi perunoita, sipulia ja juustoa. Nam, kyllä maistui.

 

Pois tullessa tapahtui melkein pahin painajainen, nimittäin nähtiin karhun jäljet. Ne oli sillä välin ilmaantunut lumeen. Päässä ihan sumeni ja ehkä hieman panikoin. Siinä väsyneenä yritin juosta lumessa autolle päin. Jälkeenpäin hieman harmittaa, kun en pysähtynyt ottamaan kuvaa. Onneksi mies sentään oli älynny ottaa. En ole aikaisemmin nähnyt karhun jälkeä enkä onneksi koko karhua. Oli se jälki jo sen verran hurja. Miten hyvin jäljestä näkyi sen kynnet. Hui, miten pelottavaa.

 

Ristiäiskakku

Tämä kakku on toteutettu toiveiden mukaan. Tuli hyvin selkeät ohjeet mitä kakkuun haluttiin ja tämähän sopi minulle mainiosti. Ei tarvinnut pähkäillä millaisen kakun teen. Lopputulos oli aikasta hieno. Kakku oli aika iso ja enpä ollut aikaisemmin kuorruttanut näin isoa  kakkua kokonaan sokerimassalla. Hieman jouduin jännittämään miten sokerimassa asettuu kakun päälle, mutta onneksi se onnistui hyvin. Täytteenä on mansikkahilloa ja rahka-kermaseos. Taisinpa laittaa myös valkosuklaata.

Kakun hakija oli oikein ilahtunut, kun näki kakun, joten taisi olla tyytyväinen lopputulokseen :)

Muistoja keväältä

Voih... Tuossa katselin kevään aikana otettuja valokuvia, niin sattui meidän Ruunaan retkeilykuvat eteen. Ei oo montaa viikkoa, kun siellä käytiin lumikenkäilemässä. Silloin oli kyllä ihana sää ja oltiin ulkona monta monituista tuntia. Nyt ei oo enää tietoakaan lumesta eikä jäästä. Kaikki on sulanut pois ja ulkona on pelkää harmaata (paitsi nyt siellä taitaa välillä pilkottaa aurinko, kun päätin olla illan sisällä ja maata tässä sohvalla).

 

Talvi meni, jotenkin nopeasti, aika yleensäkin kuluu todella nopeasti. Johtuu kuulemma siitä, kun tulee ikää :D. Oisin kaivannut enemmän keväisen aurinkoisia ulkoilukelejä ja vieläpä niin, että lumi olisi pysynyt maassa. Eipä sitä montaa kertaa ennättänyt käydä keväthangilla hiihtelemässä ja lumikenkäilemässä. Harmittaa...

 

Suomen  yleisimmät kalalajit sekä tietysti kännikala

Ensi

keväänä meillä on suunnitelmissa, että otetaan keväälle pidempi loma ja lähdetään pohjoiseen. Ois ihan huippua. Toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu.

 

Ruunaalla oli tänä vuonna mahtavia jäämuodostelmia