Niin, täällä me asumme metsäneläinten keskellä. Tai siltä ainakin tuntuu. Ensimmäinen talvi, kun pelkään näin paljon susia. Mietin mistä se johtuu... siitä varmaankin, kun joka kerta on paikallislehdessä joku susijuttu. En uskalla enää mennä yksin hiihtämään tuohon meidän lähellä olevaan metsäänkään. Susi siellä kuitenkin vaanii minua puun takana ja odottaa milloin voi popsia minut suuhunsa :D.
Tokihan niitä täällä liikkuu ja hyvin lähellä asutusta. Susihavainto on tehty ihan tuossa meidänkin lähellä. Lapsille on järjestetty kouluun koulukuljetuksia susien vuoksi. Ei se minun pelko varmaan ihan aiheeton ole.
En ole ennen susia pelännyt. Olen olettanut, että se on niin arka eläin, että se viimeiseen asti välttelee ihmisiä. Onko susien käyttäytyminen jotenkin muuttunut. Ovatko ne tottuneet ihmisiin, miksi ne tulevat näin lähelle :/? En tiedä, vai onko vika minussa? Varmaankin. Vaan ei tämä kivaa ole.
Viikonloppuna käytiin lumikenkäilemässä. Mies oli mukana, niin ei pelottanut niin paljoa. Nähtiin paljon erilaisia eläintenjälkiä ja ketun nukkumapaikka. Olisipa ollut hienoa nähdä se kettu. Ai niin, onhan meillä täällä citykettu. Asustelee tuossa keskustassa ja hiippailee aamuisin pitkin pääkatua. Eipä näytä sekään pelkäävän ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti