Jotain hyvää

Tänään, jälleen kerran käyty hammaslääkärissä. Tällä kertaa kaikki hyvin. Sain samalla lääkärin ylipuhuttua, ettei tuota yläviisaudenhammasta oteta pois. Otetaan sitten, jos tulee ongelmia. Kovasti se kyllä yritti puhua, että kyllä se olisi hyvä ottaa pois. (mutta kovasti mieki puhuin, että jospa ei otettaisi). Pois päästyä tuli vähän sellainen olo että, ei hitto oisko se pitänyt sittenkin ottaa pois. Oispahan sitten sekin kärsitty. Mutta mennään nyt näin, en kestä tällä hetkellä yhtään minkäänlaista kipua, varsinkaan hermosärkyä!

Sormen haavakin taitaa hyvää vauhtia parantua, onhan se tietty vielä älyttömän kipeä, mutta kyllä se siitä.

Töissä oli tänään palaveri, jossa tuotiin esille miten hyvä työnantaja meillä. Viitaten tähän tilanteeseen yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista. Meillä ei ole näistä pelkoa. Se oli hyvä muistutus. Olen kotona puhunutkin miehelle, että meillä molemmilla on sellaiset ammatit ja työpaikat ettei tarvitse pelätä että, työt loppuu kesken. Tuli hyvä mieli, että on työpaikka ja työtä mitä tehdä. (vaikka kyllähän se välillä kyrsii lähteä aamuisin töihin, mutta varmasti jokaisella on välillä sellainen tunne).

Tunnelmallista tiistai-iltaa

 

 

ps. mantelimaitoon tehty kuuma kaakao on älyttömän hyvää. Suosittelen :)

Ei oo todellista!

Siis tämä mun elämä. Juuri kun eilen kehuin, että kyllä tämä tästä.

No päätin eilen iltapäivällä leipoa minttukrokantti- muhvineita. Uuni lämpenemään ja yleiskone päälle. Vuorossa oli suklaalevyn pilkkominen. Siinä sitten otin veitsen suojakotelosta ja samalla viilsin vasemman nimettömän sormenpään auki, hetken tuntu että koko maailma pysähty ja päässä sumeni. Äkkiä talouspaperia haavan ja hetken päästä uskalsin katsoa lopputulosta. Ei juma mikä haava, tosi syvä ja näytti siltä että sormenpää on ihan irti. Kaikki ihme jutut näkyi haavasta. Ja eikun terkkariin. Lääkäri ompeli parit tikit ja sormi pakettiin. Onneksi mieheni sattui olemaan työvuorossa (on sairaanhoitaja) niin oli hoitamassa siellä minua.

Kotiin päästyä puudutus lakkasi ja älytön jomotus sormessa, joten eikun kaiva särkylääkkeet esille.

Onneksi sain edes edellisen yön nukkua, kun viime yö meni taas valvoessa. Nyt koko yön hampaan sijasta jomotti sormea.

 

Otetaanhan taas särkylääkettä!

 

 





Sain kuitenkin muhvinit tehtyä ja hyviä olivat. Päälle tein banaaninmakuisesta massasta kukkia ja perhosia. Nammm....

 

 

Parempia aikoja odotellessa...

Särkyä, särkyä ja vielä kerran särkyä

Kylläpä se sieltä koittikin ansaittu viikonloppu ja vapaapäivät. Kyllä on kuluneet kolme viikkoa olleet rankkoja ja nyt sen huomaan pään sisällä ja kropassa, mutta jospa se tästä kääntyisi parempaan suuntaan. Tällä hetkellä suurin huolenaiheeni on paranemassa oleva ien (josta hammas poistettiin pari viikkoa sitten) tai siis, kun edes lähtisi paranemaan. Viikon jatkuvan hermosäryn (joka tuntuu vasemmassa leuassa ja haava alueella ja säteilee siitä korvaan) kanssa taistelleena päätin eilen kysästä hammaslääkäriltä onko tämä kipu normaalia. No pyysi käymään ja selvisi että ikeneen on jäänyt onkalo:(, joka todennäköisesti aiheuttaa hermosärkyä. Lääkäri täytti onkalon ja nyt seurataan maanantaihin mitä tapahtuu. Pois lähtiessä kysäsin, että onko vaarana, että tähän jää tämä hermosärky. No lääkäri meni hiljaiseksi ja tuumasi, että onhan ne hermokanavat ollut aika lähellä poistoaluetta. Kiva. Oon niin kyllästynyt syömään särkylääkkeitä!!! Ja hulluksihan jatkuvasta hermosärystä tulee!!!

Mutta jotain hyvää, viime yönä ei särkenyt yhtään ja tänään onkin menty ilman särkylääkkeitä tänne asti, ainakin. Toivotaan, että nyt helpottaa. Mutta jotenkin vaan tuntuu, ettei tämä tule paranemaan näin... Odotellaan ja katsellaan.

Eilen kävin ostamassa luontaistuote kaupasta kasan erilaisia vitamiineja ja päätin että nyt annetaan tälle flunssallekin kyytiä. Kylläpä olikin aamulla pöytä täynnä vaikka minkälaista vitamiinipurkkia.

Lisäksi eilen kaikesta masennuksesta huolimatta päätin tehdä iltapalaksi jotain suolaista piirakkaa.

Iltapalan suunnitteluhan alkaa lasilla punaviiniä ja parilla palaa tummaa suklaata joka herättää ruokahalua.

 

 

Löysin yhdestä blogista feta-pinaattipiirakan ohjeen ja päätin tehdä sen, kun löytyi aineksetkin siihen.

Piirakan ohjeessa käytettiin valmista voitaikinaa, mutta minä tein pohjan gluteenittomana, omaa piirakanpohja ohjetta käyttäen. Tein piirakan neliön muotoiseen vuokaan. Lisäksi hieman sovelsin alkuperäisohjeen täytettä.

Täyte sisältää:

1 rkl öljyä

150g pakastepinaattia

pala purjoa

200g fetajuustoa kuutioina

2 rkl pinjansiemeniä

3 kananmunaa

3 dl kermaa

suolaa ja pippuria

Leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla, lisää purjo ja pinaatti. Kuullota pari minuuttia. Jäähdytä.

Levitä pinaatti-purjoseos pohjalle, lisää fetajuustokuutiot ja pinjansiemenet.

Vatkaa kerman joukkoon munat. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada täyte pohjalle.

 

 

Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Jäähdytä ja paloittele.

Piirakan kanssa maistui toinen lasi punaviiniä ja Vain elämää telkkarista.

 

Keskiviikon tunnelmia

Eilen tupsahti postiluukusta kauan odotettu fit- lehti.

 

Tilasin lehden muutama viikko sitten ja ajatuksena oli, kun tilasin sen, että saan siitä uutta intoa treeneihin. Mutta mites kävikään... Näin 3 viikon sairastelukierteessä olevana ja sohvan nurkkaa kuluttaneena iski vain entistä syvempi masennus, kun näin lehden. Huono omatunto siitä, kun en pääse liikkumaan. En lukenut lehteä illalla, vaan join lämmintä kaakaota sohvan nurkassa ja söin vasta paistettuja sämpylöitä. Ja kylläpä se tekikin hyvää flunssalle.

 

Aamulla pakkasin salivaatteet reppuun ja ajattelin, että menen töiden jälkeen salille tekemään jotain kevyttä (joka ei tosiaankaan onnistu minulta, vaan täysillä tehdään, kun sinne mennään). Noo... sitten päätin aamupalalla lukea hieman lehteä ja siellä olikin juttua flunssassa treenaamisesta eli se ei hyvä juttu, jonka kylläkin tiesin lukemattakin. Jätetään sali väliin tältäkin päivältä.

Töissä päiväkahvilla koin taas tuskaa, kun oli pullapäivä ja tietysti korvapuusteja mitä on tehnyt mieli monta viikkoa. ARGH!!!! Että taas kärsin. Ja eikun oma välipala ääntä kohti.

hmm... kummankohan söisin

Mietin, että onko järkeä kieltäytyä ja miksi niin teen. Miksi en voi syödä pullaa kahvilla, jos haluan... Miksi olen niin tiukka itseä kohtaa. En juuri koskaan syö töissä herkkuja. Aina kieltäydyn. Hölmöä?! Mutta tiedän, että jos annan luvan itselle syödä, tulee siitä vielä hirveämpi olo ja mun masu kärsii ja on huono olo koko loppupäivän. Mulle ei vaan tule hyvä olo, kun syön makeaa. Ja se on vain niin pieni hetki, kun pulla on suussa, maistuen hyvältä ja sitten se onkin jo mahassa möyryämässä. Eli hetken mielihyvä ja piste, ei sovi minulle. Ja olen tehnyt vuosien varrella hirveän työn oman kropan kanssa, että olen saanut sen tähänkin kuntoon, missä se nyt on, joten miksi pilata sitä. (Joo tiedän ei se yhdestä pullasta säikähdä). En nyt siis ole missään Fitness kunnossa enkä varsinkaan näytä siltä, mutta lihasta ja voimaa olen saanut, kroppa on kiinteytynyt suht hyvin ja ryhti on parantunut huomattavasti sekä sen myötä selkäkivut vähentyneet. Joten parempi kun en syö. (Syön kyllä herkkuja, en ole mikään totaalikieltäytyä. Syön niitä yleensä viikonloppuisin ja kotona).
Olen huomannut tässä vuosien varrella miten ulkopuoliset reagoi, jos kieltäytyy syömästä jotain ja varsinkin herkkuja, painostetaan syömään ja naljaillaan, joka ei tunnu kivalta. Ja sitten vielä sanotaan, että kyllähän sinä voit nyt syödä, kun et ole ylipainoinen. Niin, miksiköhän en ole?! Olisiko sillä vaikutusta, etten survo suuhuni niitä herkkuja aina, kun niitä on tarjolla, vaan yritän syödä niitä kohtuudella. Ja sen lisäksi yritän pitää itsestä huolta, syön suht terveellisesti ja liikun ja siitä minä nautin. Liikkumisesta tulee minulle ihan mahtava olo ei pullasta!
Nyt sohvan nurkkaan lämpimän peiton alle parantelemaan flunssaa ja toivotaan, että huomenna pääsen kahvakuulailemaan.

Sitä sun tätä

Tänään onkin puhtaat lakanat päivä. Se tunne on ihan mahtava, kun illalla meet nukkumaan puhtaisiin petivaatteisiin. Ostin nää liinavaatteet Jotexilta ja olen jotenkin niin tykästynyt näihin, vaikka ovat mustat. Mutta mustahan on mun lempiväri.

Tänään oli tarkoitus lähteä sienimetsään retkeilemään, mutta ostettiin torstaina lohi, niin olikin pakko se tehdä ruuaksi, ettei mee pilalle. Lohen päälle laitettiin pestoa ja eikun uuniin. Olipas taas maukasta ruokaa. Syöminenkin alkaa olla hieman helpompaa, vaikkei voi vielä pureskella vasemmalla puolella. Suu kuitenkin aukeaa suht hyvin.

Jälkiruuaksi tein omenapiirakkaa vanilja- mascarponetäyteella. Ohje on otettu Kinuskikissan sivuilta. Piirakka oli ehkä hiukan kuivahkoa, mutta ihan syötävää. Voi olla etten kuitenkaan tee toiste. Lisäksi tein kaneli-kermavaahtoa.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä sinne sienimetsään ja samalla retkeillä. Jälkikasvu lähtee mukaan, niin voi olla, että tullaan tyhjin sankoin takaisin ;).

Hyvä ruoka, parempi mieli

Viikolla ruuanlaitto on välillä todella haastavaa, kun ei oikein huvita ja ei keksi mitään. Perinteisesti meillä vaan ruskistetaan jauhelihaa paistinpannulla. Nyt olen viime aikoina yrittänyt tormistautua ruuan laitossa ja olen kokeillutkin uusia reseptejä.
Eilen otin kuhafileitä pakkasesta sulamaan ja töissä päivällä päätin, että leivitän ne ja paistan ne paistinpannulla voissa. Ja myönnän, kyllä kannatti. Olivat ihan mielettömän hyviä. Ja loppujen lopuksi ei siihen mennyt kovinkaan kauaa aikaa. Varsinkin, kun mies kuori perunat perunamuusia varten sillä aikaa, kun valmistin kalat.
Syöminen olikin sitten toinen juttu, kun on tälläinen suuvammainen. Suu ei aukea kunnolla ja ei voi pureskella. Mutta, kun tilssasi ne kunnolla niin saihan sen ruuan nieltyä.
(Salaatit sai tällä kertaa jäädä kulhoon, koska en saa pureskella mitään kovaa.)

 

 

 
Illalla käytiin vielä iltalenkillä maidon ostossa.

Kyllä oli tyyni joki.

 

 

Ei mulla muuta

Pelkoa, kipua, tuskaa, jomotusta.

Näillä menty tämä päivä.

 

Seuraavan päivien ruoka koostuukin neste- ja sosemaisista ruuista.

 

Kiitos näistä kuuluu "ihanan" pienelle viisaalle hampaalle.

 

 

Heippa vaan viikonloppu

Onpas taas mennyt viikonloppu pikavauhtia.
Eilen käytiin Joensuussa pojalle uudet silmälasit ja samalla tytärtä katsomassa. Ja tietysti tulihan siellä samalla shoppailtua. Itselle ostin ihan tuollaisia peruspaitoja. Niille on aina käyttöä.

Samalla käytiin taitokorttelin uudessa sisustusliikkeessä, nimeä en kyllä nyt muista. Sieltä mukaan lähti kynttiläkippo (niitähän ei ole koskaan liikaa). Tykästyin heti tuohon ja on ihan minun juttu.

Ostin myös syksyn kukkia, laitoin ne hienosti sisälle, kun parvekkeella kesäkukat kukkii vielä täyttä päätä.

Sekä sain hankittua kauan kaipaamani pyöräilykypärän. En tajua miksi en ole aikaisemmin ajellut pyörällä kypärä päässä. Se on sitä saamattomuutta. Kuitenkin aika halpa henkivakuutus.

Sairaslomalla lueskelin noita meidän keittokirjoja, joita on tuolla kaapissa iso pino. Nykyisin, kun ei etsitä ruokaohjeita keittokirjoista, vaan kyllähän ne netistä etsii. Mikä on kyllä kätevää.
Lueskelin jotain aamiaisvinkki kirjaa ja sieltä löysin suolaisten vohveleiden ohjeen, joita päätin tänään kokeilla. Täytteeksi tein lämminsavulohitäytteen ja oli ihan taivaallisen hyviä. Nam :).

 

Sunnuntaipäivän kunniaksi siivosin kodin perustellisesti. Nyt voikin nauttia tulevista päivistä ja touhuta muita juttuja, kun puhdas koti odottaa.
Nyt odottamaan huomista päivää, joka ei tuo mukanaan niin mukavia juttuja...

Normi päivä

Tänään ei oo tapahtunu, ei niin mitään. Ihan tavis päivä. Aamulla herätys, töihin, salille ja kotiin. Siinäpä se päivä meni, eli ihan normi päivä. Illan oon sit maannu tässä sohvalla, mun päivän asun kanssa.
Hyvä ihme sehän on taas sama asu.

 

 

Eilen käytiin töiden jälkeen iltalenkillä Ruunaalla, kun säät vielä suosii. Tarkoitus oli kävellä Haapavitjalle, mutta matkan varrelta löydettiinkin ihanalla paikalla oleva laavu, joten jäätiin siihen syömään eväät.

 

 

               Matkan varrella oli jälleen huikeat maisemat ja kyllä siellä luonnossa sielu lepää.

Pelkään kyllä luonnossa liikkuessa ihan sikana, että karhu tulee ja syö minut.

 

 

 

 

 

Kyllähän meillä on täällä hyvät liikkumis mahdollisuudet luonnossa ja palvelut huippu luokkaa. Puolessa välissä matkaa tuli pissihätä, mutta ei hätää, ei menny pitkään, kun matkan varrella olikin vessa.

 

 

Kotimatkalla saatiin ihailla vielä kuutamosta.



Pinkkiä

Kuntosalikortti käyty uusimassa ja eikun salille. Olikin yllättävän kivutonta näin kahden viikon tauon jälkeen. Epäilin, että treenaaminen on aika takkuista tauon jälkeen ja oli aika vaikeaa löytää motivaatiota, mutta onneksi tuli mentyä ja tästä se taas lähtee.

Aloittelin jalkatreenillä varoen, ettei toi kipeä jalka vaan ärry entisestään.

 

Sheikkeri ja banaanikotelo sävy sävyyn :), ja sopii hyvin mun salikenkien kengännauhoihin. Jonkun mielestä toi banaanikotelo voi olla vuoden turhake, mutta mun mielestä se on ihan huippu. Lapset osti sen minulle, kun mun banaani oli aina ihan muussia, kun se pyöri päivän mun repussa ennen kuin söin sen salilla. Mutta nyt se säilyy kotelossa hyvin napakkana koko päivän ;).

 

 

Harmittelin ennen salille menoa, että olisi ollu kyllä hyvä ilma ulkoillakin, mutta mennään sit huomenna. Täällä on uskomattoman hyvät ja lämpimät ilmat.

Laitan loppuun vielä kuvan Kilpisjärveltä (oi niitä muistoja). Käytiin siellä kesälomalla ja oli kyllä mahtavat maisemat (uudestaan on päästävä). Kuva on otettu Saana- tunturin laelta, taustalla näkyy Norjan tuntureita.

Aamulenkki

Maanantaiaamu ja hyvin nukutun yön jälkeen, ihanalle aamulenkille ennen töihin menoa, upouusilla kävelykengillä.

Ulkona hyvä ilma, aurinko paistaa ja on niiiiiin ihanaa. Kävelen noin tunnin tyyntä jokivartta pitkin.

Nooo... todellisuushan oli jotain aivan toista.. Aamulenkille toki ja uusilla kengillä. Ensinnäkin en ois jaksanut lähteä, koska olen nyt pitänyt treenitaukoa 2 viikkoa ja jotenkin on niin vaikeaa taas aloittaa. Sekä nukutti, oisin halunnut nukkua. Jalat ei meinannu toimia ei mitenkään, kun raahauduin ulos. Ulkona oli kyllä hyvä ilma.
Noin 10 minuutin kävelyn jälkeen vasen kenkä rupes hankaa kantapäätä, argh... Siinäpä tuskissani rakkula kantapäässä yritän raahautua kotiin. Suunniteltu tunnin lenkki jää puolta lyhyemmäksi. Välillä oli jo niin tuskan hiki.

Kotiin päästyä suihkuun, syömään ja töihin. Siinäpä "kiireessä" en muistanut teipata rakkulaa, joten rakkulahan ilmoitti itsestänsä koko tuskasen päivän. Tai ainakin silloin kun kävelin.

Mutta tästä se treenaaminen taas lähtee, hyvillä mielin eteenpäin. Liikunnaniloa kaikille :)!

Retkuilemassa

Aivan mahtava sää, sienimetsä ja sunnuntailounas nuotiolla. Siitä on sunnuntaipäivä tehty.

 

 

                      Löydettiin järven rannalla oleva laavu, johon pysähdyttiin syömään eväitä.

 

                            

 

                                      

 

Metsän antimia.