Takapakkia

:(... olihan tuo vähän aikaa ihan seesteistä, mun elämä. Nyt on taas oikeanpuolen- jalan/pakaran/lantion ja selänseudun kipu pahentunut tässä reilun viikon aikana. Eihän tuo ole ollut, kuin reilun vuoden kipeä. Välillä se on parempana ja välillä äityy todella kipeäksi, kuten nyt. Mutta yhtään kivutonta päivää ei ole ollut ja mitään ei mistään löydy vaikka kuinka tutkitaan. Tällä viikolla olen miettinyt, että kuvittelenko kivun, kun mitään ei löydy, mutta ei se niin voi olla! Taas on mennyt monta yötä valvoessa, kun jomottaa ja ei voi nukkua kyljellä, kun kipu pahentuu.
Tänään oli pakko lähteä kesken päivän töistä. Ei vain voinu enää olla. Kun ei voi istua eikä voi seistä. Parasta ois, kun sais kävellä koko ajan. Silloin se hieman helpottaa. Huomenna mennään taas lääkäriin ja pakko saada jotain muuta lääkettä. Ei nuo nykyiset lääkkeet auta yhtään. Pakko varmaan ottaa se kortisonipiikki taas..., vaikka viimeksi vannoin, ettei enää ikinä pistetä. Viime pistoksen jälkeen jalka ei noussut 3 päivään. Silloin meinas iskeä pienimuotoinen paniikki.
Mutta tottahan se on, ettei noilta lääkärikäynneiltä voi odottaa mitään ihme parantumista, eihän nuo lääkärit ihmeisiin pysty vaikka kuinka toivoo :D.
Tällaisessa tilassa vituttaa ihan sikana ja tekis mieli vaan vetää herkkuja. Elimistö huutaa karkkia ja suklaata. On se vaan niin jännä. Heti, jos on joku vastoinkäyminen ja olotila väsynyt (olen kyllä todella väsynyt ja ärtynyt), niin tekee mieli makeaa.

Laitetaan muutama namukuva, ettei pääse makeannälkä laantumaan.

 

nam,nam

hmm... maistuis varmaan... mullekkin.