Harmitus

Hohhoijaa, eipä taas mennyt niin kuin strömsössä. Yritin tehdä tartaletteja ja kaiken hyvän lisäksi gluteenittomana. En siis ole  koskaan aikaisemmin moisia tehnyt, mutta nyt päätin kokeilla, kun ostin viikolla Lidlistä sellaisia vuokia. Olivat taas ihmeen halpoja, joten pakko oli ostaa.  Ajattelin, et hyvähän näistä tulee ja alku jo näyttikin hyvin lupaavalta. Mutta, kun otin ne uunista ja yritin ottaa niitä pois sieltä vuokasta niin nehän mureni ihan käsiin. Arvelinkin kyllä, että pohja tulee olemaan aika haasteellinen. No eipä siinä mitään, enpä sit ottanut loppuja pois, vaan täytin ne vuokiin. Ihan hyvin toimi. Täytteeksi tein itse lemon curdista (siitä tuli taivaallisen hyvää), näin tulevan pääsiäisen kunniaksi ja päälle tein Italialaista marenkia. En ollut sitäkään aiemmin tehnyt ja oli kyllä niin samettisen pehmeää ja hyvää, et taidan jatkossa tehdä vaan sitä.

Mutta periksi en anna ja  teenpä  uudestaan niin pitkään et pohja onnistuu. Voi kyllä olla et noi vuokat ei ole kauhean hyviä, kun jotenkin se pohja on koholla. Toisaalta taas kyllähän toi gluteeniton leivonta on aika haastavaa, välillä ainakin. Kokonaisuudessaan kuitenkin maistuivat hyvältä ja sehän se on pääasia.

 

Tässä valmistuu lemon curd, tein Kinuskikissan ohjeella. En kylläkään mitannut raastetun sitruunan määrää, mutta ei ollut liikaa eikä liian vähän. Kannatti tehdä itse. Löysin kaapista tuollaisen hienon nallepurkin, johon säilöin sen. Purkki on joskus saatu tyttären kaverilta, kun ostettiin siltä oma tekemää hunajaa.

Sitten nämä vuokat, ehkä nyt rupesi tuo pohja hieman harmittamaan. Oisko sittenkin parempia, jos olisi ihan tasainen... Täytyy taas lähteä vuoka ostoksille ;).

Mutta valmiina ovat ihan näyttäviä, vaikka ovat vuokassa... Eihän se tietty tämän leivoksen tarkoitus ole, mutta kyllä ne vielä onnistuu. Harmittaa, ei voi mitään....