Aatto aamun auringonpaiste, kun ajelemme kohti Joensuuta.
Joulut on nyt juhlittu. Oli kyllä ihanan leppoinen joulu. Hyvin on syöty ja paljon löhöilty. Lisäksi ihanaa, kun ulkona on ollut niin talviset ja jouluiset maisemat. Toivottavasti pysyy koko talven tällaisena. Aattona, aamusta käytiin miehen kanssa haudoilla ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta. Tyttö kyytiin ja takaisin kotiin. Hyvin ennätti viettämään joulua senkin jälkeen. Joulupäivä maattiin vain sohvalla ja katottiin elokuvia, niin ja tietty syötiin. Tapaninpäivänä tekikin mieli jo ulos, joten käytiin tytön kanssa luontoa kuvailemassa. Joulu oli jotenkin ihana ja rauhallinen. Siinä ne 5 päivän vapaat hurahti. Mutta ollaan nyt yhtä joulua rikkaampia :).
Kuvat aina ei mee niin kuin Strömsössä, mutta onnistuhan se perhepotretti sit lopultakin.
Juu toi ylin kuva näyttää, kyllä niiin hienolta (ihan järkky).
Niin se vain talvi tulla tupsahti. Oon niin onnellinen. Lunta tuli ihan kiitettävästi ja mittari pysyy pakkasen puolella. Kunhan ei nyt liikaa laske pakkaselle :/. Mutta hienot on talviset maisemat. Aamulla mittari näytti -10c ja ei auttanut mikään, toppapuku päälle ja töppöstä toisen eteen ja suuntana työpaikka. Mutta ihanaa sit alkoi 5 päivän vapaat. Päivätyön ihanuuksia. Viimeset jouluvalmistelut tehty ja kinkku yöksi uuniin, ni se ois siinä sit. Aamulla herkutellaan kinkulla ja tietty koko päivä :D. Huomenna täytyy vielä tytär hakea Joensuusta, hän kun joutuu/saa olla vielä aattoaamun töissä. Ja, kun koko Suomihan pysähtyy joulun viettoon, niin eihän sieltä mitään julkisia enää kulje. Mutta joulumielellä lähdemme 200km auto ajelulle. Sen jälkeen ei liikuta mihinkään. Ollaan vaan ja syödään. Niin ja katotaan Taru Sormusten Herrasta trilogia tai näin ois ainakin suunnitelmissa. Huomista odotellessa.
Väsymys vain jatkuu, pakko tehdä tälle jotain. Pitää varmaan olla ulkona enemmän, varsinkin nyt kun näyttää siltä, että jalka taitaa olla suht hyvässä kunnossa. Ei pitäis kehua, mutta kehuin nyt kuitenkin. Huomennahan tulos on se, et jalka on sika kipeä. Kyllä on suututtanut tämä oma olotila. Pakko sillä on ollut vaikutusta tähän väsymykseen, kun en ole päässy liikkumaan ja ruokailukin on sit ollu ihan retuperällä. Arg... tää on jotenkin niin väärin, kun on liikkunut paljon ja pitänyt itsestä huolta niin sitten elimistö ei kestä. Tää on jotenkin niin väärin, niin väärin! Joka paikassa vielä toitoteen, et pitää liikkua ja tehdä sitä ja tätä, niin pysyy kunnossa. Entäs sitten jos tahtoa ois, mutta ei vaan pysty! Niin ja sekin vielä, kun tykkään raskaasta liikunnasta ja tehdä erilaisia harjoituksia, mutta nyt näyttää siltä et saan unohtaa sellaisen harjoittelun, ei tule elimistö kestämään sitä. Jatkossa täytyy tehdä rauhallisesti ja rauhallisia liikkeitä. Joopasen joo, vihaan sellaista. Olen jotenkin yrittänyt ajatella niin, että tämä on nyt vain tällainen vaihde elämässä ja sitten taas pystyn palaamaan normaalin elämään, kunhan kuntoudun kuntoon. Joten sitä odotellassa....Odotellaan varmaan loppuelämä.
No kaikesta huolimatta olen yrittänyt jotain joulua laittaa. Tänä jouluna en laita paljoa joulukoristeita. Sain jo poikaselta palautetta tästä: Koti ei tunnu joululta, kun et ole laittanut joulukoristeita niin paljoa kuin ennen, että näin :(. Hmm... mutta en siitä huolimatta laita. En halua!!! Joulukuusi vielä nurkkaan ja sillä hyvä. Mistähän johtuu, ettei joulustressiä ole. Todella outoa, taidan tulla vanhaksi. Yllättävän nopeesti sain joululahjatkin hankittua, paitsi yks lahja on vielä tulossa postissa ja se jos ei ennätä tulemaan jouluksi, niin olen pulassa. Jäämme innolla (kauhulla) odottamaan pakettia.
Viikko sitten paistoimme pipareita lasten kanssa. Aiemmin olimme paistaneet miehen kanssa gluteenittomat piparit hänelle. Gluteenittomat piparit ei ehkä ole niin maukkaita kuin vehnäjauhopiparit, joten siitä syystä teimme molempia. Niin ja pitihän meidän tehdä jokin piparikyhäelmä perinteisen piparitalon tilalle ja niinpä päädyimme tekemään kaarisillan. Täällä on sellainen vanha kaarisilta josta otettiin mallia ja kovasti yritimme tehdä samanlaista, mutta taisi jäädä yritykseksi... Ehkä olisi saanut olla hieman koristeellisempikin, mutta pääasia oli, että teimme yhdessä ja kivaa oli :). Lopuksi koristeltiin hieman pipareita. Joissakin pipareissa koristelu meni ehkä hieman överiksi :D.
Pari viikkoa sitten sai sittarista ilmaiseksi tuollaisen mammutti-piparimuotin. Sillä oli kiva tehdä pipareita. Kun teki osan toisinpäin, niin sai kärsät tolleen vastakkain.
Ja sitten tämä meidän hieno kaarisilta. Ei ihan tullu sellainen kuin suunniteltiin, mutta ei huono. Ens jouluna teemme sit ihan perinteisen piparitalon, siihen tulokseen tulimme.
Tänään ois ohjelmassa vielä elokuviin menoa, siellä tulee Hobitti. Sitpä ne elokuvat ois katsottu. Harmillista sinänsä, kun ne on jotenkin niin kivoja. En ole edes laskenut montakohan kertaa on tullu katsottua Taru Sormusten herrasta trilogia ja taashan tuo on sellainen olo, et vois vaikka katsoa sen. Onhan tuosta edellisestä kerrasta jo vuosi aikaa.
Niin ja mikä parasta ulkona sataa lunta, toivottavasti tulee paljon ja se jää maahan. Kyllä ainakin säätiedotus lupasi alkuviikon ennustuksessa, et lämpötila pysyy pakkasen puolella. Eli kohta pääsee hiihtämään ja lumikenkäilemään!
Kaks päivää töissä ja mä oon jo ihan sika väsynyt. Ei pysy silmät auki. En tajua miten tää syksy on ollut näin väsyttävä. Miehen mukaan johtuu mun tules- vaivoista. Tottahan se on tietysti, et kun on koko ajan kipeä niin onhan se väsyttävää ja hermoja raastavaa. Olen yleensä hyvin virkeä ja herään aamuisin tosi aikaisin, mut nyt tämän syksyn aikana on ollu sellaista, et en saa aamuisin millään silmiä auki ja ihan oksettaa, kun pitää unisena herätä. Viikonloppuisinkin olen nukkunu tooosi pitkään, kun normaalisti olen ollu jo viimeistää klo.7 hereillä häärimässä jotain. Mutta nukutaan nyt, kun niin hyvin nukuttaa :D. Mutta on se toisaalta ärsyttävää, kun nukkuu pitkään niin menee päivä vähän hukkaan (ei sit kerkee touhuta niin paljoa). Mutta poikanen on varmaan ollut viikonloppuisin tosi iloinen, kun nukun pitkään, niin en ole keittiössä kolistelemassa.
Ulkonakin on niin pimeetä ja loskaista, ettei tee mieli sielläkään olla, ulkoilma voisi vähän virkistää. Voikun tulisi lunta, niin ulkona vähän valostuisi ja ehkä se väsymyskin siitä helpottaisi. Taitaa nämä talvet jatkossa olla tällaisia lumettomia. Voi että, kun oli silloin joskus ihanaa, kun oli talvella kunnolla lunta ja pääsi tekemään talvi juttuja.
Taitaa olla haaveissa vain tällaiset lumimaisemat.
Viime talvena käytiin Rukalla hiihtämässä ja lumikenkäilemässä, kun täällä ei ollut lunta.
Nyt on juhlittu Suomen itsenäisyyttä, syöty kakkua ja pipareita. Masu on makeaa pullollaan. Tein täytekakun, kun ihan tuntui siltä, että nyt pitää tehdä välillä kakku kotiinkin. Olin suunnitellut tytön synttärikakkuun pöllöaihetta, mutta hän kun ei tule kotiin synttäripäivänä, niin yhdistin pöllön miun itsenäisyyspäivän kakkuun. Siitä tuli ihan minun näköinen kakku:).
Lauantai menikin pipareita paistellessa (palaile niihin myöhemmin) ja illalla pitikin katsoa linnan juhlia ja arvostella pukuja. Parastahan lähetyksessä oli tämän sotaveteraani Hannes Hynösen haastattelu. Voi, että miten herttainen mies oli ja sai hymyn huulille :). Ihana!
Kyllä nämä viikonloput menee niin nopeasti, huomenna arki koittaa ja työt kutsuu. Meinasin jopa salille uskaltautua. Jospa se tästä taas lähtee, elämä normalisoitumaan.
Liian paljon vapaa-aikaa, siihen tulokseen tulin, kun väsäsin meille yks ilta, iltapala leipää:D. Mutta enpä voi väittää, ettenkö nauttisi, kun saan leipoa ja tehdä käsillä. Ihan älyttömän ihanaa ja aika kuluu siivillä. Leivoin leivän gluteenittomana ja käytin sämpylätaikinan ohjetta. Leivän muodon idean löysin netistä, jostain ulkomaiselta sivulta. En tiedä oliko se leivän vai pullan ohjeella tehty, mutta itse päätin tehdä siitä leivän.
Olen etsiskellyt sellaista sopivaa leipäkoria, joka ei olisi liian iso eikä liian pieni. Meillä on kotona vain sellaisia isoja leipäkoreja, mutta nykyisin kun ollaan viikot kahdestaan niin korit on aivan liian isoja meille. Kaupassa korit maksaa minun mielestä ihan törkeen paljon, joten onneksi löisin kirpparilta eurolla punaisen leipäkorin ja päätin vähän tuunata sitä. Omasta mielestä siitä tuli ihan kiva. Ois ehkä saanu olla vielä hieman pienempi kori, mutta kyllä se nyt saa luvan kelvata.
Tänään käytiin kyläilemässä kummitytön luona ja vietiin jo joululahja ja jouluviemiset ettei vaan jää viime tippaan niin kuin viime jouluna. Onhan se lapsiperheessä hieman eri meininki, (heillä on kotona kolme alle kouluikäistä lasta ja yksi pieni koululainen) kun meillä kotona. Kyllähän sitä vilinää ja vilskettä riittää ja kyllähän ne pienet lapsukaiset jaksaa touhuta. Ihan on itseltä päässy unohtumaan millaista se oli, kun lapset oli pieniä.
Kyllähän sitä saa aikaiseksi, kun vain kehtaa aloittaa. Nyt on kaikki karjalanpiirakat paistettu ja odottavat pakkasessa joulua ja syöjiä:). Kyllähän poikaselle jo eilen kelpasi uunituoreet piirakat. Ihana, kun kehuu äidin piirakoita superhyviksi, kylläpä tuli hyvä mieli, kun kelpaa äidin tekemät leipomukset. Pienempänä lapset eivät kauheasti syöneet leipomuksia, mutta kyllähän noille nyt isompana näkyy maistuvan.
Ihkua myös, kun ensiviikonloppuna tulee toinenkin lapsukainen kotiin, huoh... en jaksa odottaa. Meinattiin leipoa pipareita ja jokin piparkakkujuttu. Ei vielä tiedetä mikä. Pitäisi keksiä jokin uus juttu, ainaisen piparkakkutalon tilalle.
Lisäksi sain tilattua parit joululahjat. Onhan se kätevää tilata netistä, kun ei tarvitse lähteä kauppoja kiertelemään. En jotenkin jaksa kiertää kauppoja, siellä tulee niin kuuma, että ihoa rupeaa pistelemään ja sitten ahdistaa. Ja ei sieltä löydy mitään tai sitten tulee jotain ihme heräteostoksia tehtyä, että myöhemmin suututtaa, kun tulikin ostettua. Joten olen todennut hyväksi vaihtoehdoksi tilata netistä.
Eilen kuuntelin ensimmäiset joululaulut piirakanpaiston lomassa, Jarkko Aholan uusimman joululevyn. Siinä olikin hieman, ei niin tuttuja joululauluja, mutta tulipahan kuunneltua.
Nyt on 70kpl gluteenittomia riisipiirakoita pakkasessa. Jokohan ne riittäisi? Huomenna jatketaan piirakan paistoa ja vuorossa ois meille, ei viljavammasille piirakoita. Hyviähän noi gluteenittomatkin kyllä on ja ei käy läheskään niin pahasti mahaan kuin ruispiirakat.
Lisäksi tänään käyty jälleen fysioterapeutin luona. Eihän tuo ollut ku vasta neljäs fysioterapeutti vuoden sisällä ja kuulimpa taas jälleen kerran olevani varsin vaikea tapaus:(. Alkaa mieli olemaan aika maassa tämän jatkuvan kivun kanssa ja kun ei tunnu mikään helpottavan. Maanantaina olen menossa ottamaan kortisonipiikin, joka laitetaan ultran avulla, et varmasti menee oikeaan paikkaan. Kyllä on nyt odotukset korkealla, että se auttaa. Jos se ei autakkaan niin olen ihan pulassa... en tiedä mitä sen jälkeen teen. Hulluksi täällä tulee, kun pitää vaan kotona kökkiä ja ei pääse liikkumaan tai siis pääsehän sitä vaan kipu on ihan valtava sen jälkeen.
Oon yrittäny keksii kotona tekemistä, et saan jotain muuta ajateltavaa ja et jotenkin pysyy järjissään. Lähinnä olen jouluaskarteluja tehny ja leiponut. Kohta taitaa tila loppua kesken, kun väkertelen täällä noita askartelujuttuja. Pitäsköhän jo tehdä pääsiäiskoristeet samaan syssyyn, hmm...
Vitsi, miten paljon saakaan aikaiseksi töiden jälkeen, kun on liikuntakiellossa. Ajattelin jo töissä, et tänään on pakko illalla tehdä muutakin, kun maata sohvalla kylkiasennossa. Niinpä tein gluteenittomia joulutorttuja. Alkuperäinen visioni joulutortusta ei onnistunut, mutta onneksi oli varasuunnitelma. Syy joulutorttujen leipomiseen oli myös Instagramissa menossa oleva kisa, jossa voi voittaa matkalahjakortin. Tuskinpa voitan sen, mut ainakaan en voita jos en osallistu.
Torttutaikina tein ihan perinteisellä ohjeella, jolla olen aikaisempinakin vuosina tehnyt.
Ohje:
250 g voita
5 1/2 dl Pirkka gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta 250 g maitorahkaa 1 kananmuna ½ tl ksantaania 1 tl psylliumia
Nypi rasva ja jauhot (joihin sekoitettu leivinjauhe ja ksantaani sekä psyllium) hyvin. Lisää joukkoon rahka ja kananmuna hyvin sekoittaen. Koveta taikinaa viileässä. Tee mieleisiä torttuja ja paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Kylläpä nämä viikot hurahtaa jotenkin hirveetä vauhtia. Johtuu siitä, kun alkaa tulla vanhaksi (kuulemma). Viikolla sain hieman aikaiseksi suunnitella joulujuttuja. Sekin on jo kohta ja mitään en oo tehny. Kaksi lahjaa oon saanu ostettua. Outoa, koska yleensä tähän aikaan on jo suurin osa lahjoista hankittu (tai ainakin tiedossa mitä ostaa) ja ainakin 100 piirakkaa pakkasessa. No jospa saisin huomenna leivottua piirakoita. Arg... tähän koneeseen tuli joku vika. En älyä mikä. Ai nyt taas toimii, tässä onkin joku ihme toiminta:D.
Sain siivottua tänään ja poikanenkin ihme kyllä siivosi ahkerasta omat laatikot. Paitsi onhan se aika haastavaa siivota sen kanssa. Ensin piti tietysti käydä läpi perinteiset keskustelut (hieman kovemmalla äänellä, tietty) ja ovien paiskomiset kiinni. Mutta sitten se aloitti ja saikin nopeasti valmiiksi.
Jotain sisustus juttuja sain myös tehtyä mitä viikolla suunnittelin ja mielessä on vielä jotain, jota pitää toteuttaa. Yhteen juttuun tarviin 4 lasipulloa ja eihän meillä sellaisia tietysti ollut. No suuntasin kauppaan ja ostin miehelle 4 pulloa siideriä :D. Kyllähän se ne juo ja saan hienot pullot.
Näistä en oikein osaa päättää kummalla tavalla ois parempi...
Noi hyasintit on ihan ihmeellisiä. Olleet jo viikon tossa ja ei tapahdu mitään.
Ei oo ennen käyny noin, et oisivat jääneet aukeammatta:/...
Teen silloin tällöin täytekakkuja, myös tilauksesta. Viime perjantaina tein kakun ystävän tyttärelle joka täytti 30 vuotta. Kerrankin onnistui sokerimassan marmorointi erinomaisen hyvin. (Se ei kyllä aina onnistu.) Olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen.
Tekisin kakkuja ja muita leipomuksia enemmänkin, vaan ärsyttää sitten, kun tulee syötyä niitä niin paljon. Joudun vähän rajoittamaan leipomisintoani. Voisin päivät pitkät vain väsätä kakkuja ja kakun koristeita.
Käytiin viikonloppuna minilomalla Oulussa. Oltiin yötä Oulun Edenissä. En ollut aiemmin kaupungissa käynyt ja odotin jälleen ihanaa pohjoisen kaupungin elämystä, sellaista niin kuin olen saanut muista pohjoisen kaupungeista missä ollaan käyty. Pohjois- Suomi on jotenkin niin ihana ja houkutteleva. En osaa sanoa miksi viihdyn siellä ja kaipaan sinne... Voisin ihan helposti muuttaa sinne ;). Mutta Ouluun, en jotenkin tykännyt siitä ollenkaan, kylpylä oli tosi pettymys, hyvin pieni ja matalat altaat. Kaupungin keskusta oli kauhean sokkeloinen, siellä ei tullut yhtään sellainen olo, että ollaan pohjoisemmassa. En taida mennä uudestaan. Menen Rovaniemelle tai Kilpisjärvelle.
Matkalla oli tosi ihanat talvimaisemat.
Käytiin tietomaassa, joka oli kiva.
Moottorivene- simulaattori. Oli huimat aallot.
Uutisista, hyvää iltaa.
Mikä toi on?!
Siinäpä on hyvä köllötellä, naulapedillä.
Hyvin sujuu seinäkiipeily, pyörivässä seinässä.
Hiekkalaatikko. Tää oli siisti :D.
Käytiin kävelemässä meren rannalla. Siellä oli katulamput, jotka heijasti pimeällä kivoja kuvioita hankeen.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
