Keskiviikon tunnelmia

Eilen tupsahti postiluukusta kauan odotettu fit- lehti.

 

Tilasin lehden muutama viikko sitten ja ajatuksena oli, kun tilasin sen, että saan siitä uutta intoa treeneihin. Mutta mites kävikään... Näin 3 viikon sairastelukierteessä olevana ja sohvan nurkkaa kuluttaneena iski vain entistä syvempi masennus, kun näin lehden. Huono omatunto siitä, kun en pääse liikkumaan. En lukenut lehteä illalla, vaan join lämmintä kaakaota sohvan nurkassa ja söin vasta paistettuja sämpylöitä. Ja kylläpä se tekikin hyvää flunssalle.

 

Aamulla pakkasin salivaatteet reppuun ja ajattelin, että menen töiden jälkeen salille tekemään jotain kevyttä (joka ei tosiaankaan onnistu minulta, vaan täysillä tehdään, kun sinne mennään). Noo... sitten päätin aamupalalla lukea hieman lehteä ja siellä olikin juttua flunssassa treenaamisesta eli se ei hyvä juttu, jonka kylläkin tiesin lukemattakin. Jätetään sali väliin tältäkin päivältä.

Töissä päiväkahvilla koin taas tuskaa, kun oli pullapäivä ja tietysti korvapuusteja mitä on tehnyt mieli monta viikkoa. ARGH!!!! Että taas kärsin. Ja eikun oma välipala ääntä kohti.

hmm... kummankohan söisin

Mietin, että onko järkeä kieltäytyä ja miksi niin teen. Miksi en voi syödä pullaa kahvilla, jos haluan... Miksi olen niin tiukka itseä kohtaa. En juuri koskaan syö töissä herkkuja. Aina kieltäydyn. Hölmöä?! Mutta tiedän, että jos annan luvan itselle syödä, tulee siitä vielä hirveämpi olo ja mun masu kärsii ja on huono olo koko loppupäivän. Mulle ei vaan tule hyvä olo, kun syön makeaa. Ja se on vain niin pieni hetki, kun pulla on suussa, maistuen hyvältä ja sitten se onkin jo mahassa möyryämässä. Eli hetken mielihyvä ja piste, ei sovi minulle. Ja olen tehnyt vuosien varrella hirveän työn oman kropan kanssa, että olen saanut sen tähänkin kuntoon, missä se nyt on, joten miksi pilata sitä. (Joo tiedän ei se yhdestä pullasta säikähdä). En nyt siis ole missään Fitness kunnossa enkä varsinkaan näytä siltä, mutta lihasta ja voimaa olen saanut, kroppa on kiinteytynyt suht hyvin ja ryhti on parantunut huomattavasti sekä sen myötä selkäkivut vähentyneet. Joten parempi kun en syö. (Syön kyllä herkkuja, en ole mikään totaalikieltäytyä. Syön niitä yleensä viikonloppuisin ja kotona).
Olen huomannut tässä vuosien varrella miten ulkopuoliset reagoi, jos kieltäytyy syömästä jotain ja varsinkin herkkuja, painostetaan syömään ja naljaillaan, joka ei tunnu kivalta. Ja sitten vielä sanotaan, että kyllähän sinä voit nyt syödä, kun et ole ylipainoinen. Niin, miksiköhän en ole?! Olisiko sillä vaikutusta, etten survo suuhuni niitä herkkuja aina, kun niitä on tarjolla, vaan yritän syödä niitä kohtuudella. Ja sen lisäksi yritän pitää itsestä huolta, syön suht terveellisesti ja liikun ja siitä minä nautin. Liikkumisesta tulee minulle ihan mahtava olo ei pullasta!
Nyt sohvan nurkkaan lämpimän peiton alle parantelemaan flunssaa ja toivotaan, että huomenna pääsen kahvakuulailemaan.