Ruusuisia muhvineita

Löysin jälleen leipomiseen ihanan idean netistä. Siinä pursotettiin muhvineiden päälle ruusukkeita, joten siitähän se idea taas lähti. Tein muhvinit samalla ohjeella mikä kyseisellä sivustolla oli. Olivat ehkä hieman liian suklaisia minun makuuni tai siis sitä tummaa kaakaojauhetta oli liikaa, mutta eihän ne syömättä jääneet. Pursotuksen tein ihan kermalla, johon lisäsin hiukan vaniljakreemijauhetta.

 

Alkuperäisohje löytyy oheisesta linkistä:

http://kakkusankari.blogspot.fi/2015/04/ruusupursotusvideo.html?m=1

Sieltä löytyy myös video ruusupursotukseen :). Ruusukkeita olen pursottanut aiemminkin, mutta olen tehnyt sellaisia pieniä kakun päälle. Ihan kiva idea näinkin. 

 

Suklaamuffinssit

 

12kpl

100g vehnäjauhoja
½tl ruokasoodaa
100g kaakaojauhoa
100g taloussuklaata
75g voita
3 kananmunaa
200g sokeria
1dl maitoa
2rkl vahvaa kahvia

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää pilkottu voi ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi ne munasokerivaahtoon. Lisää vuorotellen maitoa ja jauhoseosta. Lisää lopuksi kahvi ja voi- suklaa seos.
Laita muffinssivuoat muffinssipellille ja  täytä vuoat 3/4 täyteen. Paista 20-25 minuuttia 175 asteessa. Kokeile kypsyys hammastikulla.

 

 

Raitista ilmaa

Uskomattomalta tuntuu, että ensi viikolla on jo toukokuu. Miten tuo sää ei rupea lämpiämään. Eilen oli todella kylmä, joten oli hyvä päivä siivota vähän tarkemmin. Kyllä on jonnin joutavaa touhua. Mutta onhan se nyt kiva, kun on puhdasta ja saa taas olla muutaman päivän rauhassa. Illalla käytiin vielä ajelemassa Ruunaalla ja katsastettiin onko jäät jo lähtenyt koskista. Oli lähtenyt ja Neitikoski oli yhtä upea näky kuin ennenkin.

 

Tänään on sentään paistanut aurinko ja ehkä tuntui hieman lämpimämmältä. Tuuli vaan on ihan jäätävä. Käytiin testaamassa uusia vaelluskenkiä Änäkäisellä ja samalla paistetiin makkarat. Kengät tuntui muuten hyvältä, mutta oikean jalan kenkä hieman hankasi sääriluuhun. Mutta käveltävä niillä nyt on, että jalka tottuu. Harmitti, kun ei hoksattu lähteä pidempää lenkkiä kävelemään, mutta seuraavalla vapaalla sitten. Ulkoilun jälkeen rupesi väsyttämään tosi paljon, joten otettiin pienet päiväettonet. Siitä on kyllä aikaa, kun minä oon nukkunu päivällä. Taidettiin saada jonkin asteinen raittiin ilman myrkytys.

 

Joku oli väsännyt telttasaunan. Kiuas ja laude oli jäljellä :D

 



Päivän piristys

Täällä oli joku liikuntatapahtuma, jossa oli vieraana Kissi Vähä-Hiilari. Vähän oli siistii. Kyse oli jostain nuorten ravitsemuksesta ja liikkumisesta. Hyvä ja ajankohtainen aihe ja hienoa, kun tällaisia järjestetään myös tänne tuppukylään. Siellä oli ravitsemusterapeutti puhumassa ravinnosta ja tietty suositusten mukaan. Itse olen siitä hieman eri mieltä näistä nykypäivän ravitsemussuosituksista, mutta siitäpä ei sen enempää. Lisäksi oli eri osio liikunnasta. Itse ehkä kaipaisin näihin tällaisiin enemmän esimerkkejä miten sen nuoren saa syömään ja liikkumaan oikein.

 

Mutta kaiken huomionhan vei tietty Kissi Vähä-Hiilaria. Oli se vaan jotenkin niin ihku. Sit sen kanssa sai ottaa selfien. Oli aikamoinen jono kuvaukseen :D. Kyllähän hieman nolotti mennä sinne lasten ja teinien sekaan jonottamaan mutta kyllä kannatti.

 

 

Lisäksi siellä paikalliset liikuntaseurat esitteli itseään. Mies innostui suunnistuksesta ja heti rupesi ahkerasti opettelemaan. Siis hieno taitohan se on osata suunnistaa tuolla metsässä ja aion kyllä itsekin siihen perehtyä, ainakin vähän. Varsinkin, kun sinne Lappiin muutetaan. Osataan sit porojen kanssa siellä vaeltaa.

 

 

Pohdiskelua

Pää lyö jotenkin ihan tyhjää. Ei minkäänlaista toimintaa. Hyvin outoa :D. Jaa, mitäs tässä on alkuviikko puuhasteltu. Ollaan käyty juoksemassa ja oon kotona jumpannut kahvakuulalla. Tuntuu, että on ollut tehokasta treenaamista verrattu muutamaan viimeiseen sali käyntiin. Nyt taitaa tulla mitta täyteen salilla käymisestä. Ei siellä voi treenata, väkeä tosi paljon (mikä on siis tosi hyvä salinpitäjän kannalta). Aika siellä menee vaan siihen, kun haahuilee ja miettii mitähän tekisi, kun kaikki paikat on varattu. Siirsin jo käyntiä iltaan, mutta ei se hyödyttänyt mitään. On moni muukin siirtänyt.  Pitäisi varmaan mennä heti aamulla viideltä, kun se aukeaa, mutta en nyt kuitenkaan niin innokas ole.

 

No olen tässä pähkäillyt tätä kotona treenaamista. Kyllähän meidän jumppavälineillä saa monipuolisesti treenattua lihasryhmiä. Vielä, kun hankin painavammat käsipainot ja kevyehkön tangon, niin silloin on homma hanskassa. Ja mikä parasta rahaa säästyy. Täällä, kun ei ole kilpailua, niin salilippu on sitten sen hintainen. Mennyt ja menee vuodessa yhden ulkomaan matkan verran sinne rahaa. Mutta kuitenkin voihan olla, että nyt kun pitää taukoa ja tekee välillä muuta, niin sitten taas innostuu.

Tein meille iltapalaksi hedelmäsmuutien. Oli oikein maukas ja keltainen.

 

 

Aamupala

Viikolla aamupalaksi syödään yleensä munakas, johon laitan sisään raejuustoa ja vihanneksia. Se on hyvä ja helppo tehdä. Eikä ainakaan vielä kyllästytä. Pitää nälkääkin suht hyvin ja sopii erinomaisen hyvin mun vaikealle masulle (joka ei nykyisin siedä mitään). Viimeaikoina on ehkä hieman ruvennut huolestuttamaan tuo syötyjen munia määrä. Saatan syödä päivässä 6 kananmunaa, ehkä liikaa... Mutta tykkään niistä niin paljon. Pitäsköhän käydä varmuuden vuoksi verikokeessa?! kolesteroliarvot varmaan huipussaan. Nythän uuden tutkimuksen mukaan kananmunat on hirveen terveellistä, joten jatketaan vaan syöntiä.

 

Viikonloppuisin haluaisin syödä jotain muuta, mutta on niin vaikea keksiä mitähän söisi. Yleensä olen syönyt ruisleipää keitetyllä kananmunalla. Valitettavasti viimeaikoina mun masuni on ruvennut oireilemaan myös ruisleivästä, joten olen senkin jättänyt hyvin vähälle. Vehnäjauholeipää en syö juuri ollenkaan. Jonkin verran syön gluteenitonta leipää, kun mies sitä syö. Se on ollut ihan hyvä valinta.

 

Eilen muistinkin, että meillähän leipäkone (jota ei tule nykyisin käytettyä). Niinpä laitoin sen yöksi hurisemaan ja aamulla olikin lämmintä tuoretta leipää. Leivän tein gluteenittomista jauhoista. Sekaan laitoin hieman perunamuusijauhetta, mutta ei olisi pitänyt. Leivästä tuli jotenkin kuivan sutjakkaa, mutta eipä se syömättä jäänyt.

 

 

Lomailun jälkeen

Huh, onhan urakka laitella valokuvia takaisin blogiin, ihan peppu puutuu, kun pitää niin keskittyneesti tässä istua.  En edes muista mitä kuvia missäkin on ollut, mutta jospa ne jotenkin menee oikein :D. Urakkaa on vielä aikalailla jäljellä... pikkuhiljaa hyvä tulee.

 

Pikkuhiljaa myös tässä on palailtu arkeen. Kaksi työpäivää takana ja kolme jäljellä ennen viikonloppua. Eilen takkusi työnteko ihan urakalla, en osannut enää kirjoittaakaan, mutta tänään se taito jo palasi takaisin. Oli vissiin hyvin onnistunut loma, kun ei muistanut enää miten töitä tehdään.

 

Käytiin eilen paikallisessa urheiluliikkeessä ostamassa mulle uudet juoksulenkkarit. Entiset oli jo aikansa eläneet. En pitänyt niistä yhtään, ne ei vaan istuneet minun jalkaan. Lopuksi niihin tuli reikä, siihen kantapään ilmatyynyyn, sit ne juostessa naksu silleen hassusti. Kuuli ainakin missä menen. Samalla sovittelin uusia vaelluskenkiä, kun nekin on uusilla. Toiseen kenkään tuli reikä, joten sukka kastuu. Niitä en vielä raskinut ostaa, mutta pikaisesti ne on saatava, et kerkeää jalka tottua ennen elokuuta ;). Illalla käytiin vielä testaamassa kenkiä, oli aika takkuinen juoksulenkki, mutta kengät oli hyvät.



Loma paketissa

Siinä se loma vierähti. Täytyy myöntää, että nopeasti meni, mutta oli aivan mahtava loma. Jotenkin hyvä ja rentouttava. Pidän tällaisista lomista, jossa saa paljon ulkoilla ja liikkua. Ja kyllähän niin tehtiinkin. Keskiviikko iltana nautittiin paikallisia antamia kota ravintolassa, ei mikään perinteinen ravintola. Sen jälkeen mentiin paikalliseen hotelliin katsomaan Jari Sillanpäätä. Pitikin sattua hyvä tuuri :D, onneksi huomasin mainoksen. Eihän sen musiikki ehkä ole sellaista, että jaksaisin kauheasti kuunnella, mutta hyvä se oli esiintymään. Hyvä keikka! Pidettiin yksi lepopäivä, joka oli eilen, kun pakko oli olkapäitä hieman lepuuttaa. Mutta eihän se tarkoittanut etteikö olisi ulkoiltu. Käytiin kävelemässä tuolla Kiiltopää tunturilla sekä valokuvaamassa siellä Kaunispää tunturin huipulla. Illalla käytiin vielä ilta-ajelulla Ivalossa. Käytiin katsastamassa miltä näyttää Ivalon terveyskeskus. Ihan vaan varmuuden vuoksi ja olihan siinä vähän muutakin taka-ajastusta ;)... Huomenna lähdetään aikaisin aamulla ajelemaan kotia kohti. En haluisi, mutta työ kutsuu. Seuraava loma elokuussa, joten pitkä aika ennen kuin pääsee takaisin Lapin erämaan armoille.

 

Kiitokset hyvästä lomasta ja mahtavista maisemista.

 

Rumakuru

 



Onpas täällä kesyjä lintuja. Mutta lopulta se meinas hyökätä mun kimppuun.



Siellä se näkyy taustalla, Kiiltopää



Hieno haloilmiö. Jonkun täytyi mennä auringon eteen...

Kyllä meni lämmintä kaakaota, litra tolkulla. Hyvää oli.



Kappas, siellähän on poroaitauksessa valioyksilö poro.

Kaunispään huipulla.



Hiihdot on nyt hiihdetty.

Kaikki maholliset olotilat

Nyt kävi pieni kömmähdys tai itse asiassa aika suuri. Ja meinas vitutuskäyrä nousta huippuun. Ajattelinpa nimittäin vähän poistella turhia kuvia koneelta ja niinpä poistin kaikki blogikuvat samalla. Kyllä harmittaa ihan älyttömästi. Toki sain ne palautettua koneelle, mutta blogiin ne on siirrettävä kuva kerrallaan. Meinasin ensin, et poistan koko blogin ja postinkin suutuspäissäni, mutta palautin sen takaisin. Jatkan nyt entisen malliin ja laittelen kuvia takaisin, jos huvittaa tai sitten, kun on aikaa. Muutamat kuvat jo laittelinkin, mutta ajattelin etten niitä alkuajan kuvia viitti enää siirrellä. Joten se siitä nyt. Ei voi mitään.

 

Mutta sitten muihin aiheisiin. Eilen käytiin hieman lumikenkäilemässä. Huom! Hieman! Siinäpä meni huvassa viisi tuntia ja koko ajan jaloilla. Kiitos minun panikoinnille. Lähettiin lumikengillä kävelemään tuohon viereiselle Iisakkipää tunturille, joka sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa. Sää oli niin huono, ettei hiihtämään viittiny mennä (mutta en lähe enää lumikenkäilemäänkään). No mennään sit siinä  älyttömässä tuulessa ja lumituiskussa tunturille. Ei hyvä ihme, kun hoksasin siellä ylhäällä mikä oli tilanne. Tuuli aivan mielettömästi, lunta pyrytty ja näkyvyys suunnilleen nolla. Sitten iski paniikki. Menin siis aivan paniikkiin. Pelkäsin, että tulee lumivyöry, en löydä enää pois ja kuolen sinne. Tarkoitus oli siis mennä sellainen lenkki, et laskeudutaan sit sieltä tunturin toiselta puolelta alas. Mutta halusin kääntyä välittömästi takaisin, kun oltiin siellä huipulla ja eikun lähettiin samaa reittiä takas. Vastaan tuli pariskunta, jolla oli vauva mukana ja ne vaan iloisesti jatko matkaa kohti tunturin huippua. Silloin kyllä nolotti, kun minä en uskaltanut jatkaa matkaa vaan käännyin takas. Alhaalla sainkin kuningasidean, et mennään sitä toista kautta takas. Niinpä lähdettiin kiertämään tunturia toiseen suuntaan. No se samas pariskunta tuli tietty vastaan, kun nehän oli kiertänyt sen reitin (voi hävetys). Puolessa välissä matkaa ilmakin kirkaistu ja rupes paistaa aurinko. Joten olikin jotain hyvää mun panikoinnissa. Näkymät ylhäällä oli mahtavat, kun oli ilma kirkas ja näki jotain :D. Vaan oli aika raskas reissu, kun ei istuttu ollenkaan vaan oltiin jaloilla, koko se viisi tuntia. Evästä oli ihan sika vähän, jotka syötiin jo alkutuntien aikana ja vettä ei ollu senkään vertaan. Kyllä päätettiin, et seuraavan kerran otetaan reput pullolleen evästä ja vettä. Mutta loppujen lopuksi aivan ihana päivä.



Matka kohti huippua ensimmäisen kerran.

Ja turvassa alhaalla, huh.

Huipulla uudestaan :)

En jaksa enää!!! Kantakaa mut alas.

 

Saariselkä

Täällä ollaan, kaikkien vastoinkäymisien jälkeen. Mutta nyt tuntuu, ettei niillä ole enää mitään merkitystä. Eilinen ajomatkakin olisi voinut mennä hieman toisin, mutta ei voi mitään, meni miten meni ja ollaan toivottavasti seuraavalla kerralla viisaampia, ainakin hieman. Tämä päivä on kyllä unhoittanut kaikki ikävät asiat ja tapahtumat. Kyllä sielu lepää näissä tunturi maisemissa. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta koko päivän, ollaan ulkoiltu ja käyty hiihtämässä (ihan naamat punoittaa). Niin vain, se tuo mies aamulla päätti, että hänkin lähtee kokeilemaan hiihtämistä ja hyvin sujui. Uskomatonta! Ihanaa kuitenkin, kun lähti mukaan ja  ei tarvinnut yksin hiihtää. Vaikka ei siellä ladulla ois yksin tarvinnut olla, hyvä että sekaan mahtu :D. Oli nimittäin pikkusen paljon hiihtäjä.

 



Kappas mulle sopiva tie.



Ladun varrelta löytyi baari, joten eikun sinne. Paitsi sai istua kuivin suin,
kun tumpelot unohti rahat.



Hmm... mitäs täältä löytyy.

Käytiin vielä iltapäivällä toinen hiihtolenkki. Oli hieman haastavampi, kuin aamupäivän lenkki. Hiihdettiin tuohon Kaunispään tunturin huipulle. Hienothan oli tunturi maisemat, mutta puolessa välissä matkaan tajuttiin, et ei juma täältähän on tultava alaskin. Joka puolella oli kylttejä, et vaarallinen lasku :/. Huipulla juotiin lämpimät kaakaot, kerättiin rohkeutta ja lähdettiin alas. Tultiin suurin osa matkasta auraamalla ja välillä otettiin sukset kainaloon ja käveltiin. Kannatti kuitenkin mennä ja saatiin jälleen yksi kokemus muistoihin. Voipi huomenna olla sisäreidet ja haaravälit hieman kipeät...

 

 

Selfiet huipulla!

 





Kaunispään huipulle pääsee autollakin. Täytyy joku päivä mennä ja ottaa kunnon kamera mukaan. Saa mahtavavia maisema kuvia. Tälleen hiihtolenkeillä pitää ottaa kuvia vain kännykällä, kun se kulkee niin näppärästi taskussa, toisin kuin järkkäri.  Lisäksi sieltä näkysi varmaan hyvin revotuletkin, jos sattuis iltamyöhään sinne eksymään.

Siis vihdoinkin

LOMALLA, niin LOMALLA. Ihme tunne, kun ei tarvitse herätä töihin muutamaan aamuun. Voi aamuisin haahuilla kylpytakissa niin pitkään, kuin huvittaa. Paitsi lauantaina, silloin on pakko herätä sika aikaisin, kun on edessä n.11 tunnin ajomatka. Mutta ei se haittaa, kunhan ei tarvii mennä töihin :D. Ja taisin saada alkavan flunssankin karkotettua, kannatti ottaa illalla vielä salmiakkikossu snapsi ja kurlata sillä kurkkua. Toivottavasti nyt pysyykin poissa. Illalla  on vielä jumpattava kahvakuulilla ja sen jälkeenpä voikin herkutella ja juhlistaa alkavaa lomaa. Huomenna pakataan ja käydään poikasen kanssa kuntosalilla. Mikähän sillekin on tullut, kun aikoi lähteä mukaan. Oon sitä yrittänyt pari vuotta houkutella mukaan, mut ei vaan ole suostunut. Viime sunnuntaina sitten tapahtui ihme ja ilmoitti, että nyt hän lähtee mukaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ilma täällä on ihan perseestä, ihme märkää räntää satanut koko päivän ja sataa edelleen. Ei yhtään kiva. Aikaisempina vuosina pääsiäisen sää ollut tosi hyvä ja aurinkoinen. Oli ainakin viime vuonna. Muistan, kun istuttiin partsilla ja oli niiin  lämmin ja kylmä siideri maistui niiin hyvälle ;).

 

Hyvää pääsiäistä!

 

 



Huomista odotellessa

Vielä yksi työpäivä ja sekin puolikas, sitten se alkaa LOMA. Ihanaa! On tätä odotettukin. Juuri tuossa mietin, että olen ollut viimeksi lomalla heinäkuussa. Tuli jotenkin liian pitkä väli, mutta hyvinhän tuota on jaksanut. Huolettaa hieman, kun kurkku on ollut eilen ja tänään aika kipeä. En pysty kunnolla nielaisemaan, mutta olen päättänyt etten sairastu. Paljon lämmintä juotavaa ja lepoa, niin menee se ohi. Vitamiiniakin on tullut popsittua yyber paljon, joten kaikki on yritetty. 

 

Maanantaina miehen veli tuli Ruotsista kyläilemään pariksi päiväksi. Olipa kiva nähdä :)! Tein tietysti pikkuisen täytekakun ja väliin laitoin sitä itse tekemää lemon curdista ja vaniljarahka-kermaa. Olipas hyvää, jotenkin niin raikasta. En muistanut ottaa kuvaa kakusta, mutta se oli sellainen keltainen, näin pääsiäisen alla. Tuliaiseksi sain sellaisen hienon taulun, johon tulee valo. Ihan minun juttu ja käy hyvin meille sisustuksen puolesta. Lisäksi sain niitä makumarsipaaneja monta pötköä :). Nyt pitää muistaa käyttää ne hyvissä ajoin, etteivät mee vanhaksi. Vai raskinko sittenkään käyttää...