Saariselkä

Täällä ollaan, kaikkien vastoinkäymisien jälkeen. Mutta nyt tuntuu, ettei niillä ole enää mitään merkitystä. Eilinen ajomatkakin olisi voinut mennä hieman toisin, mutta ei voi mitään, meni miten meni ja ollaan toivottavasti seuraavalla kerralla viisaampia, ainakin hieman. Tämä päivä on kyllä unhoittanut kaikki ikävät asiat ja tapahtumat. Kyllä sielu lepää näissä tunturi maisemissa. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta koko päivän, ollaan ulkoiltu ja käyty hiihtämässä (ihan naamat punoittaa). Niin vain, se tuo mies aamulla päätti, että hänkin lähtee kokeilemaan hiihtämistä ja hyvin sujui. Uskomatonta! Ihanaa kuitenkin, kun lähti mukaan ja  ei tarvinnut yksin hiihtää. Vaikka ei siellä ladulla ois yksin tarvinnut olla, hyvä että sekaan mahtu :D. Oli nimittäin pikkusen paljon hiihtäjä.

 



Kappas mulle sopiva tie.



Ladun varrelta löytyi baari, joten eikun sinne. Paitsi sai istua kuivin suin,
kun tumpelot unohti rahat.



Hmm... mitäs täältä löytyy.

Käytiin vielä iltapäivällä toinen hiihtolenkki. Oli hieman haastavampi, kuin aamupäivän lenkki. Hiihdettiin tuohon Kaunispään tunturin huipulle. Hienothan oli tunturi maisemat, mutta puolessa välissä matkaan tajuttiin, et ei juma täältähän on tultava alaskin. Joka puolella oli kylttejä, et vaarallinen lasku :/. Huipulla juotiin lämpimät kaakaot, kerättiin rohkeutta ja lähdettiin alas. Tultiin suurin osa matkasta auraamalla ja välillä otettiin sukset kainaloon ja käveltiin. Kannatti kuitenkin mennä ja saatiin jälleen yksi kokemus muistoihin. Voipi huomenna olla sisäreidet ja haaravälit hieman kipeät...

 

 

Selfiet huipulla!

 





Kaunispään huipulle pääsee autollakin. Täytyy joku päivä mennä ja ottaa kunnon kamera mukaan. Saa mahtavavia maisema kuvia. Tälleen hiihtolenkeillä pitää ottaa kuvia vain kännykällä, kun se kulkee niin näppärästi taskussa, toisin kuin järkkäri.  Lisäksi sieltä näkysi varmaan hyvin revotuletkin, jos sattuis iltamyöhään sinne eksymään.